Lapset ja aussit

Tässäpä on pikku Pihla 4v ja pikku Karkki 6kk, näyttelyharjoitusta molemmilla.

ja näin molemmat kasvavat

ja vuodet vierivät ja tuosta lapsesta eli Pihlasta 10v sen huomaa :). Tässä pusutellaan Tiitun kanssa ja Tiitulla näkyy olevan Hello Kitty huivi kaulassa :D hmmmhmm kun asiaa tarkemmin ajattelen se on ihan hupaisaa kun Tiitun isän sisko on kuin onkin Hello Kitty :D :D

Linnea 6v ja Dion poika 5 vko kuvattuna ystävällämme Irmalla. Kuvan on ottanut Meri Nyman.

Tässäpä kuva Luumäen näyttelystä kesällä 2011 ja upeaksi kuvan tekevät nämä taitavat ja reippaat pikku handlerit.

SE mikä on tärkeää lasten ja koirien yhdessäelossa on kunnioitus toisiaan kohtaan. Koirat eivät ole leluja ja lapsille pitää opettaa oikeanlainen suhtautuminen ja käsittely koiria kohtaan. Näillä eväillä on hyvin pärjättä meidän perheessä lasten ja koirien kanssa.

Historiasta sen verran että olen itse syntynyt perheeseen koiran jälkeen. Vanhemmillani oli saksanpaimenkoira uros Klei kun synnyin. Toki ensimmäinen sananikin oli Klei ;) Hauskoja näyttelymatka muistoja on kun vanhempani matkustivat Norjaan näytelyyn niin nukuin niiden (lue: 2 kpl venäjänvinttikoiria) kanssa takakontissa. Nykyään tieliikenne turvallisuus huutaisi sumutorven lailla näistä turvallisuus seikoista joita tuolloin kultaisella 70-luvulla noudatettiin.

Muistoja koirista ja niihin liittyvistä velvoitteista on kun jouduin aina haravoimaan pihaa ja (lue: koirien jätökset pois) ja se ärsytti niin paljon että leikin olevani prinsessa joka joutuu elämään kurjan noidan hirmuvallan alaisuudessa ja tekemään kaikki linnan työt, nooh se auttoi ja niin tuli piha putsattua.

Messukeskuksen näyttelystä hauskoja muistoja oli kun vietettiin päivä kierrellen (yksin) näyttelyssä ja leväten puuloosseissa joita oli kaikille koirille numeron mukaan (lue: voi kökkö kun olisi se skanneri niin saataisiin hauskoja vanhoja kuvia). Olen ensimmäisen kerran ollut itse kehässä koiran kanssa kun olen ollut 6 vuotta ja esitin lähes itseni korkuista venäjänvinttikoira urosta Jaskaa Of Golden-West Orlan ja tulin toiseksi ;) Tämä tapahtui vielä kun asuimme Ruotsissa. Suomessa esitin viimeisen kerran Lapsi ja Koira kilpailussa Rovaniemellä meidän super kaunista "Annaa" Tsarskoje`s Annakareninaa venäjänvinttikoiraamme ja silloin voitin sen. Palkinnoksi sain Kalottikellon joka löytyy vielä aarteista. Junior Handlereista en sitten niinkään innostunut vaan esitin koiria normaalisti rotukehässä enemmänkin.

Niitä näyttelymuistoja on myös kun näyttelyä edeltävänä iltana jouduin (lue: kuin niin pitkään sai lapset silloin valvoa? Ai niin olenkin vapaan kasvatuksen tulosta ja mitä sitä nyt ei äidit teksisi rakkaitten karvahaalareiden eteen) pitämään fööniä kun äitini harjasi rakkaita venakoitamme (lue: monta tuntia, siinä fööni jo huusi kuumana). Siinä tuli sitten jo hyvin pienenä opeteltua kynsienleikkuut, koiran pesemiset yms. Taivas sentään että niitä piti vielä lenkittääkin, tuntuu että heitin silloin hurjia lenkkejä ja ikää oli max 10-11v  Täytyy tunnustaa että minulla on vielä unelmia siitä vinttikoirasta. Enpä tiedä innostunko nykypäivien venakoista mutta afgaani kiehtoo ihan tosissaan....mutta sitten tulee elämän realiteetit vastaan ja hautaan haaveen syvälle sieluuni.

Hertsileijaa, eksyin jaarittelemaan omaa lapsuuttani koirien kanssa. Nooh tällainen päivitys tällä kertaa.