Kiitos ihanista palautteista ja kiva nähdä että niin monia oli kiinnostanut meidän karvahaalareiden elämä täällä Saluksissa. Nyt havinat jatkuvat.
Jäin siihen Millaan ja kun siitä on kirjoitettu niin paljon niin valotan omaa aussin kasvatus historiaani nyt myös hieman toisesta suunnasta eli jatkan tuon "Valtterin" Tahee Trade In Red toisesta tyttärestä joka minulla oli eli "Namu" Black Back Kind of Magic, joka oli myös syntynyt 1998. Namu oli kaunis, ihana luonteinen kuningatar (poppoon kiistaton johtaja) perheessämme ja erittäin älykäs koira joka on suoraan periyttänyt osaan sen jälkeläisistä hoksottimiaan. Namu oli sitten taas minun koirani, kun Molla oli Timon. Minä jatkoin Namulla ja Mollalla eri linjoihin, joita kylläkin olen nyt myöhemmin yhdistellyt keskenään. Namu, kuten Mollakin, olivat hyvin terveitä ja kävivät vain rokotuksilla elämänsä aikana mutta kuten Mollalla, niin myös Namulla, koitui syöpä sitten kohtaloksi. Molla nukkui ikiuneen 12,5 vuoden iässä ja Namu 11 vuoden iässä. Tuossa alla kuva rakkaasta Namusta. Kuvan on ottanut Satu Harden.
Minä käytin siis Valtterin molempia tyttäriä jalostukseen, Namua ja Millaa. Molemmat ovat vahvasti jättäneet omaa tyyppiänsä jälkeläisiinsä. Namun jälkeläisiä joita olen mm. käyttänyt jalostukseen ovat "Heta" Reimin Helter Skelter ja "Karkki" Reimin Kultu Kimallus. Millan jälkeläisistä olen käyttänyt jalostukseen mm. "Fanni" Reimin Nothing But You, "Minni" Reimin Another Dream ja "Voitto" Reimin Air Force One.
Valtteri jätti eri vahvuuksia eri tyttäriensä kautta mutta tiettyä samaa kuten ryhtiä, vahvuutta luustoihin, kaunista päätä ja työntöä liikkeisiin. Millan vahvuus on ollut tietty vahva tyypikkyys ja vahva rakenne sekä hyvät liikkeet varsinkin sivuliikkeet. Namun vahvuus on ollut elenganttius tietyssä mielessä, turkki ja ah ne ihanat päät :D (tässä kohdassa makuasioista ei voi kiistellä ja hyvä ja hyvä, on joskus aivan eriasia, mut meidän Hetan ja Felixin päät on vaan niin ihanat minun mielestäni ;).Tämänpäivän valossa minulla on sellainen kutina että eniten Valtteria löytyy minulta itseltäni sukutauluista.Voi olla että näihin vielä palaan mutta nyt siirrytään seuraavan tuontikoiran jälkeläisiin.
Nyt on kuitenkin pakko kirjoittaa että tuli kauhea ikävä Valtteria, Mollaa ja Namua kun niistä kirjoitan ja muistelen. Kaikki upeita koiria ja olen erittäin ylpeä että olen saanut omistaa ne, niiden muisto ja tassunjälki elää vahvasti vielä tänäpäivänä Reimin koirissa.
Bearstep`s Tonganoxie "Tongi" kun se saapui Suomeen 2002, kuivassa ja kovassa kunnossa (lue: suomalaisen ihanteen silmin katsottuna aivan liian laiha). Tongi oli syntynyt tammikuussa 2000. Tongin tassunjälkihän on levinnyt laajalti jalostuskantaamme. Itse käytin Tongia 2 kertaa jalostukseen ja kaikkiaan sillä on itsellä 6 pentuetta Suomessa ja 3 pentuetta ulkomailla mutta Tongin merkitys isoisän roolissa kannassamme onkin jo sitten ihan jotain muuta eli Tongi on isoisänä 228 koiralle tällähetkellä.
Tässä kuvassa Tongi sellaisena kun moni sen muistaa. Tämä on Tongin valioitumis kuva.
Yläpuolella olevassa kuvassa äitini Marketta ja hänen rakas Tonginsa eli Tongi asui äidilläni ja hän olikin Tongin toinen omistaja. Tongin lempipaikka oli sohvanselkänojalla josta se katseli televisiota, ja kyllä, luit aivan oikein eli Tongi oli kova poika katsomaan televisiota :D
Tämä kuva on otettu jalostustarkastuksesta vuonna 2006. Tongin tassunjälki näkyy siis monen koiran perimässä ja itselläni se näkyy eniten Tongin tyttärissä. Mitä sitten Tongi jätti minun koiriini oli tietty Tongi leima päissä ja ilmeissä sekä osalla kasvateissa hyviä värejä. Rakenteellisesti Tongi oli vahva perityttäjä ja sen oma rakenne löi vahvasti läpi. Miksi näin, niin uskon että se johtui pitkälti siitä että Tongi itse oli hyvin vahvasti linjattu koira (lue: kuten niin monet tuontikoiramme). Minulla näkyy tänäpäivänä Tongi eniten sen tyttärien "Hetan" Reimin Helter Skelter ja "Fannin" Reimin Nothing But You kautta sekä Tongin pojan (Tulppa) kautta eli nämä ovat "Minni" Reimin Another Dream ja "Karkki" Reimin Kultu Kimallus ja summa sumarum niinpä niistä tulee tietty taas Namu ja Milla, Valtterin tyttäret äiteinä.
Tässä kuva rakkaasta Hetasta Reimin Helter Skelter joka Namun ja Tongin tytär. Kuva on syksyltä 2003.
Tässä Heta veteraanina messarissa vuonna 2011. Hauska nähdä vetskut niin että on se pentukuva ja sit kuva veteraani ikäisenä. Kyllä sen näköjään näkee pentuna mitä saa aikuisena. Mitä on jo silloin, niin ne ominaisuudet on aikuisena mut se mikä puuttuu niin puuttuu sit aina :D
Tässä kohdassa huomaan että minähän tunnun kasvattavan ns. narttulinjoilla joita sitten maustelen pitkälti tuontiuroksillani. On muuten hyvä välillä katsoa omia koiria ja taustojaan, sillä ne kertovat paljon siitä mitä meillä on tänäpäivänä. Omaa historiaa on välillä hyvä käydä läpi, sillä joskus vanhat asiat näkee aivan uudessa valossa. Tässä kohdassa lainaan S. Kierkegaardin sanoja:"
Uusi ei synny vain uudesta vaan myös vanhan näkemisestä uudessa valossa".
Meillä kenelläkään ei kait ainaskaan tiedettävästi ole kristallipalloa ja jos on niin ehkä ei kuiteskaan omaa Milla Magian kykyjä (jep, pakko oli saada jotenkin ne ankat tännekin :) niin katsomalla niitä koiria joita tulee sukutaulussa niin näkee mitä saa (ja sit taas välillä näin ei ole ja saakin sit jotain muuta ;). Minun mielestäni on hyvin tärkeää tutustua omien koirien taustoihin niin pitkälti kun se on mahdollista ja tietää millainen koira oli luonteeltaan ja millaisen ja kuinka pitkän elämän se eli ja kuoli. Lisäksi olisi tärkeää kartoittaa millaisia jälkeläisiä se jätti eri yhdistelmissä ja sit se tärkeä terveyspuoli jota ei saa missään tapauksessa unohtaa tai ohittaa. Elinvoimaisuus on erittäin tärkeää ja kantaa pitkälle.
Nyt oli kyllä aikas pitkä postaus. Kurkistus tähän kohtaan minun aussien historiaa ja vain MINUN näkökulmastani. Historian havinaa on toivottu niistä vuosista jotka jää 1985-1997 väliin. Voipi olla että joku päivä sukellan niiden vuosien pariin. Onko muita toiveita? Havinaa on lisää luvassa jossain välissä. Nyt Salusjärvi vaikenee mutta vain seuraavaan kertaan.
